EU:n arvot – sanahelinää vai kovaa ydintä?
TSL:n Eurooppalainen työelämä ja suomalainen ammattiyhdistysliike -koulutusohjelma alkaa kääntyä loppusuoralle. Viime syyslukukaudella alkaneen koulutuksen keskiössä on ollut Euroopan unionin päätöksenteko ja vaikuttamisen paikat. Olemme käyneet läpi kattavasti EU:n oikeutta. Huhtikuussa opintomatkalla Brysseliin syvennetään opittua keskusteluilla EU:n toimijoiden kanssa.
Jäsenvaltioiden keskenään solmimia sopimuksia, joilla EU on perustettu ja joihin unionin toiminta perustuu, kutsutaan unionin primaarinormeiksi. Näitä primaarinormeja ovat Euroopan unionista tehty sopimus SEU ja Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus SEUT. Euroopan unionin itsensä säätämiä normeja eli asetuksia ja direktiivejä kutsutaan puolestaan sekundaarinormeiksi.
Euroopan unionin arvoista puhutaan julkisuudessa jonkin verran. Unionin perustana olevat yhteiset arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Kaikki 27 jäsenvaltiota jakavat nämä yhteiset arvot.
EU Constitutional Law -teoksessa Allan Rosas ja Lorna Armati ryhmittelevät Euroopan unionin oikeusjärjestelmän normit seuraavaan normihierarkiaan
- Euroopan unionin arvopohja
- EU-oikeuden yleiset oikeusperiaatteet, mukaan lukien perus- ja ihmisoikeudet
- EU:n kirjoitettu primaarinormisto eli SEU ja SEUT lisäpöytäkirjoineen sekä unionin perusoikeuskirja
- kansainväliset sopimukset, jotka sitovat Euroopan unionia, sekä yleinen kansainvälinen oikeus
- lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyt unionin säädökset
- komission säädösvallan siirron nojalla antamat säädökset eli ns. delegoidut säädökset
- komission tai neuvoston täytäntöönpanosäädökset
- kansalliset normit, joilla on merkitystä eurooppaoikeudellisen normin soveltamisen tai implementoinnin kannalta
- normihierarkiasta puuttuvat ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla tehdyt päätökset, jotka eivät ole lainsäädäntötoimia sekä eurooppaoikeudellisten normien valmistelumateriaali
Myönnän, että hämmästyin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jäsenvaltiot eivät voi rikkoa EU:n arvoja rikkomatta samalla EU:n normihierarkiaa, jossa juuri arvot ovat ylimpänä. Normihierarkiassa alempi normi ei saa olla ristiriidassa ylemmän normin kanssa. Käytännössä EU ei siis voi myöskään antaa mitään sekundaarinormia eli asetusta tai direktiiviä, joka rikkoo primaarinormistoa ja EU:n arvoja.
Ei voi kuin ihailla Suomen puheenjohtajuuden aikana 2019 EU:n arvoista esille nostettua oikeusvaltioperiaatetta, joka on yksi EU:n yhteisistä arvoista. Mielestäni tämä oli kauaskantoinen arvovalinta, joka näkyy edelleen.
Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen vei arvot käytäntöön nostamalla Unkarin ja Puolan oikeusvaltio-ongelmat EU:n ministerineuvoston asialistalle. Tässä mielessä loogista on myös se, että tarvittaessa EU-varoja voidaan jäädyttää, mikäli EU:n arvoja ei jäsenmaassa kunnioiteta. Ja edelleen, myös uusien jäsenvaltioehdokkaiden tulee kyetä täyttämään EU:n arvot ennen täysivaltaista jäsenyyttä. Tämä näkyi selvästi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin puheenvuorossa, jossa hän totesi Ukrainan sitoutuvan ja noudattavan EU:n arvoja. Oikeusvaltioperiaatteen toteuttamiseen Ukrainassa on kuitenkin vielä matkaa. Mutta EU:n arvot ovat siis jo nyt muokkaamassa myös Ukrainan politiikkaa.
Eduskuntavaalikentillä konservatiivinen oikeistopopulisti voi mielipiteen vapauteen nojaten puhua ihmisoikeuksista tasa-arvoa tai vähemmistöjä halventavalla tavalla. Ihmisarvon kunnioittamista, vapautta, kansanvaltaa, tasa-arvoa, oikeusvaltiota tai ihmisoikeuksia loukkaava politiikka ei kuitenkaan onneksi ole mahdollista eurooppalaisessa yhteisössämme.
”Suomi ja suomalaiset ensin” -tyyppiset puheet ovat pelkkää retoriikkaa, jossa jo pelkkä puhe törmää paitsi niin kansallisiin kuin viime kädessä EU:n arvojen seinään. Kansallisesti EU:n arvoja loukkaavat menettelyt ja politiikka voivat johtaa Euroopan unionin tuomioistuimeen ja tulla perin kalliiksi. Hyvä niin.
Marko Varajärvi
koulutussuunnittelija, TSL
Kirjoituksessa ja koulutuksessa on käytetty lähteenä Juha Raition ja Tomi Tuomisen Euroopan unionin oikeus -teosta.