Lempeydellä työnohjauksesta

Luottamus. Yhdessä ajatteleminen. Luovuus eli uudet näkökulmat ja vapaus valita tietoisesti. Nämä asiat nousivat päällimmäisinä ajatuksiini luettuani kirjan nimeltä ”Lempeydellä työnohjauksen ammattietiikasta”.

Luottamus, yhdessä ajatteleminen ja luovuus – voisivatko ne olla peräti oman työnohjaustyöni kulmakivet? Helposti sanottu, mutta ei niin helposti tehty: kuinka päästä työnohjauskeskustelussa tuohon unelmatilanteeseen, jossa luottamuksen ilmapiirissä ohjaaja ja ohjattava ajattelevat luovasti yhdessä?

Työnohjauksen peruslähtökohta on, että ohjattava asiakas on aikuinen, terve ja itsestään huolehtimaan kykenevä. Työnohjauksen peruskehyksen puolestaan muodostavat fyysiset asiat kuten häiriötön tila, katsekontakti, kello, vesi ja nenäliinat. Työnohjauksen tunnekehys syntyy turvallisuudesta, luottamuksesta, vastuullisuudesta, sallivuudesta, myötätunnosta ja jämäkkyydestä, jota työnohjaaja yhdessä ohjattavan kanssa luo.

Lempeys näkyy ja tuntuu työnohjaajan työskentelyssä, kun hän auttaa ohjattavia pysähtymään tärkeiden asioiden äärelle. Usein ohjattavat haluavat kiirehtiä tunnepitoisten asioiden ohi, kuitaten tai mitätöiden. Työnohjaajan tehtävä on auttaa heitä viipymään tunteissa riittävän kauan, niin että niitä ehditään käsitellä ja ymmärtää. Työnohjaaja siis saattaa ohjattavan ajatukset ja tunteet yhteen sekä palauttaa työn tai luottamustehtävän perustehtäviin.

Työnohjaajan suhdetta ohjattaviin kuvaa hyvin ilmaisu ”olla riittävän lähellä, kyllin kaukana”. Jos työnohjaaja ei säilytä riittävää erillisyyttä, hän putoaa ohjattavien kanssa samaan tunnevirtaan. Silloin hän ei pysty enää etäisyyteen, jota ammatillinen työote edellyttää.

Alussa mainitsemani kirjan kirjoittajat ottavat yhdeksi tärkeäksi työnohjaajan työkaluksi ”lempeän katseen”. Työnohjaajan lempeydessä on ohjattavaa kannattelevaa, turvallisuutta luovaa ja voimavaroja lisäävää hyväksyntää, inhimillisyyttä, viisautta. Lempeä katse on osa työnohjaajan tavoitteellista työotetta. Ihmisen katsomisen, kuulemisen, näkemisen ja kohtaamisen kauneutta. Se on nimenomaan ammatillista lempeyttä – ei kaiken hyväksyvää ja ylitsevuotavaa lällyn-lällyn -lempeilyä.

Näihin asioihin on vielä lisättävä kiireettömyys ja mahdollisuus työskennellä rauhassa.  Tätä kaikkea soisin mielelläni lisää jokaisen työelämään, mutta ainakin työnohjaus ja työnohjauksen työnohjaus eli ns. ToTo tarjoavat juuri näitä paikkoja, joissa voi pysähtyä, pohtia ja tutkia omaa työtään tai luottamustehtäväänsä. Ja tunnistella omaa jaksamistaan, inspiraatiotaan ja voimavarojaan. Sekä myös arvojaan: Miksi teen tätä työtä tai miksi toimin tässä luottamustehtävässä? Mitä syvempää, tärkeää arvoa sen avulla toteutan elämässäni? Mitä hyvää tästä seuraa minulle ja muille? Miten minun kannattaa toimia, jotta perustehtävä toteutuu, työt sujuvat ja työyhteisö toimii ja voi hyvin?

Työnohjaajan lempeys toisille, itselle ja tapahtumille avaa inhimillisyydelle oven astua sisään. Se avartaa tilaa ja höllentää armottomuutta, kiirettä ja kireyttä, suvaitsematonta täydellisyyteen pyrkimistä ja epärealistista virheettömyyden odotusta. Lempeyden tunnelmassa ohjattavat uskaltavat työnohjauksessa olla juuri sellaisia kuin ovat, tässä ja nyt. Meistä jokainen tarvitsee lempeyttä kasvaakseen ammattilaisena ja/tai luottamushenkilönä täyteen mittaansa ja levittääkseen ympärilleen totuuden, hyvyyden ja kauneuden estetiikkaa.

Pipsa Härkönen
Työnohjaaja STOry, ToToKo® – Työnohjaajaksi työnohjaajille -koulutuksessa
TSL:n työnohjauspalvelun ja -verkoston koordinoija

Inspiraation lähteenä toimi teos Anita Kallasvuo, Ulla Kyrönseppä, Perita Sipiläinen ja Cecilia Winquist-Innanen: Lempeydellä työnohjauksen ammattietiikasta, Partuuna 2021.